tiistai 9. syyskuuta 2014

Parhaan minän tarina

Istun tietokoneeni ääressä treenivaatteet päällä ja kirjoitan elämäni ensimmäistä blogitekstiäni. Itse asiassa minun pitäisi olla tällä hetkellä jo salilla, join proteiinipitoisen smoothienkin jo tunti sitten, mutta olen ollut liian innostunut nousemaan tuolilta.

Olen suunnitellut blogia jo pitkään, ja nyt uskalsin sen aloittaa. Ei minulla ole kestänyt siksi, että pelkäisin kirjoittamista. Se on minulle enemmän kuin luontevaa, onhan takana yli kymmenen vuoden ura toimittajana suurissa mediataloissa. Ehkä juuri siksi olen pohtinut ja hionut aiheita ja tyylejä päässäni, kun otan kirjoittamisen aika vakavasti.

Nyt kuitenkin päätin antaa mennä, sillä sormeni eivät enää tahtoneet pysyä kurissa, pää oli räjähtää aiheista ja blogille tipahti taivaasta nimikin. Pitihän sen nyt syntyä, kun nimikin oli jo valmiina! Paras minä kuvaa sitä loputonta ja jatkuvaa kasvuprosessia, jossa (tällä hetkellä) olen naisena, äitinä, kirjoittajana, työnhakijana ja treenaajana. Elämän lukuisten käänteiden ja pohjakosketustenkin jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, että voimme vaikuttaa vain itsemme. On ihan turhaa kilpailla kenenkään muun kuin itsensä kanssa. Riittää, että pyrkii olemaan paras minä.

Jokaisella meillä on oma tarinamme kerrottavana. Erilaiset tarinat puhuttelevat erilaisia ihmisiä, joten kaikille tarinoille on paikkansa. Esimerkiksi naistenlehdet ovat täynnä elämäntarinoita. Kun luen lehden lukijapalaute-palstaa, hämmästelen välillä sitä, miten minulta on jäänyt edellinen lehti lukematta. Mutta sitten tajuan, että tarina, joka on puhutellut jotain lukijaa niin paljon, että hän haluaa kertoa siitä, on jäänyt minulta kokonaan lukematta. Ei siksi, että juttu olisi ollut huono, vaan siksi, että olen ohittanut sen, koska juuri siinä elämäntilanteessa se ei ole puhutellut minua.

Minä elän tällä hetkellä murrosvaihetta, mutta onneksi innostavaa ja mukavaa sellaista. Olen työskennellyt reilut kolme vuotta kauneusalalla itsenäisenä yrittäjänä ja ihonhoitokonsulttina ja tykännyt työstäni ihan valtavasti. Pikku hiljaa kuitenkin tajusin, että sisimmässäni olen enemmän kirjoittaja kuin konsultti, ja päätin palata alalle, jota olen opiskellut ja jolta minulla on pitkä työkokemus. Nyt haen töitä median ja viestinnän parista ja päiväni ovat täysiä. Laadin työhakemuksia, soitan minua kiinnostaviin työpaikkoihin, teen jatko-opintoja, hoidan kauneusbisnekseni asiakassuhteita, pyöritän kolmen naisen (minun, tyttäreni ja narttukoiramme) taloutta ja tietysti kirjoitan tätä blogia.

Ai niin, viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä käytän aikaani tietenkin treenaamiseen. Käyn salilla neljästä viiteen kertaa viikossa. Lisäksi pistän tossua toisen eteen Vantaanjoen rannoilla tai läheisellä urheilukentällä ja käyn kävelylenkeillä 10 kuukautta vanhan kiharakarvaisennoutajan kanssa. Rakastamme liikkua metsässä, ja mitä enemmän ryteikköä ja ojia, sitä parempi. Tämäkin taitaa kuvata luonnettani.

Heti huomisesta lähtien tarkoitukseni on tuoda ideoita ja/tai ajattelemisen aihetta päiviisi, sillä itse opin joka päivä jotain uutta. Se on minusta tämän elämän tarkoituskin: kehittyä jatkuvasti ihmisenä ja löytää paikkansa tässä hassussa, maailma-nimisessä kokonaisuudessa.

Huomista odottaen! Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti