keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tunnelmavalot kepin nokassa

Nappasin eilen lenkin päätteeksi muutaman oksan metsästä mukaani. Kun kelloja siirrettiin taaksepäin ja illat pimenevät niin nopeasti, aloin kaivata ylimääräisiä valonlähteitä kotiini. Ajattelin, että ehkä oksista ja vanhoista led-valoista saa kehitettyä jonkinlaisen kombon.

 





 

Omaa silmääni miellyttää tällainen yksinkertainen asetelma. Katsotaan nyt, kuinka kauan yksi karvakorva antaa noiden olla rauhassa. Ei sillä ole tapana pöydille hyppiä, mutta noutajalle keppi voi olla liian vastustamaton.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Onko ok surra, kun (työ)suhde päättyy?


Työsuhteen ja parisuhteen loppumisissa on paljon samaa. Viikonloppuna, istuessani iltaa vanhan tuttuni kanssa, aloimme jutella siitä, että molemmissa toimii sama lainalaisuus. Sen mukaan varattu on vapaata paljon kiinnostavampi.
 
Tämä oli minusta niin kiinnostava ajatuskudelma, että päätin miettiä sitä vähän lisää. Eikös se niin mene, että varatut miehet ja naiset ovat monien sinkkujen mielestä kiinnostavampi kuin vapailla markkinoilla pyörivät, sillä he ovat kelvanneet jo jollekin?
 
Heissä on siis vähemmän todennäköisesti sitoutumiskammoisia, häntäheikkejä ja tunnevammaisia kuin sinkuissa, sillä he osoittavat (ainakin julkisesti), että pystyvät elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa. Mitä kauemmin joku on ollut sinkku, sitä epäilyttävämmäksi olennoksi hän on siis muodostunut.
 
Mennään sitten työelämään. Luen kaikki eteen sattuvat jutut työelämästä ja yksi varoitus nousee esiin aina uudelleen: älä olen liian pitkään pois työelämästä, sillä työnantajat karsastavat sellaisia henkilöitä. Vapaana oleminen voidaan ottaa niin, että olet pudonnut kelkasta ja et ole aktiivinen. Mutta tarkoittaako se myös sitä, että koska et ole kelvannut jollekin toiselle, sinussa voi olla jotain vikaa?
 
Parisuhteen päättymisen jälkeen kehotetaan elämään jonkin aikaa yksin ja olemaan kiirehtimättä uuteen suhteeseen. Sure surusi pois, sanotaan. Mutta kun työpaikka menee alta, kuinka moni saa kuulla, että on ihan ok surra?
 
Että on jopa suotavaa surra kesken jääneitä töitä, menetettyjä mahdollisuuksia, entisiä työkavereita ja yhteistyökumppaneita, tuttuja rutiineja, viimeiseksi jääneitä pikkujouluja, huonoja vitsejä kahvipöydässä tai perjantain hieman parempaa lounasta.
 
Että ei tarvitse eikä pidäkään nostaa nenä pystyyn heti seuraavana päivänä ja alkaa tarjota itseään uusille ehdokkaille.
 
Kuinkakohan paljon uusiin työtehtäviin tarttuu ihmisiä, jotka ovat vielä henkisesti  kiinni entisessä työssään eivätkä itsekään tiedä, mitä haluaisivat oikeasti tehdä?
 
Kukaan ei voi toisen puolesta sanoa, mikä on tarpeeksi pitkä aika surra, on kyseessä parisuhteen tai työsuhteen loppuminen. On olemassa onnellisia liittoja, jotka ovat alkaneet heti edellisen jälkeen. Samalla lailla on olemassa onnellisia matcheja työelämässä heti potkujen jälkeen.
 
Uskon kuitenkin, että paitsi parisuhteissa niin myös työsuhteissa on paljon liittoja, joissa käsittelemättömät asiat vaivaavat ja hankaloittavat yhteiselämää. 
 
Minulle puoli vuotta oli riittävä aika päästä kivun yli. Nyt olen enemmän kuin valmis seuraavaan työsuhteeseen.
 
Maria 
 

 

 


lauantai 24. lokakuuta 2015

Juttu minusta MeNaisissa, käy kurkkaamassa!

Iso kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte eri kanavilla ja laitoitte ihania viestejä edellisen blogikirjoitukseni jälkeen. Tuntui tosi hyvälle, että aihe kosketti jollain tapaa niin monia. Ja aivan huippua, että kirjoitus johti TÄHÄN MeNaiset-lehden juttuun! Se lisäsi varmuuttani siitä, että rehellisyys ja avoimuus ovat niitä arvoja, joita tässä yhteiskunnassa arvostetaan.

Tulen jatkossakin olemaan avoin ja pohdiskelemaan välillä isoja asioita, mutta ennen kaikkea haluan tuoda sinulle ja muille lukijoilleni hyvää oloa kuluttamisesta ja materialismista vapain keinoin. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, etten ostaisi koskaan mitään, ehei.

Rakastan laadukkaita, kestäviä vaatteita ja tavaroita, mutta hankin niitä harkiten. Tämänhetkisessä elämäntilanteessani teen enemminkin pientä listaa asioista, joita hankin, kun alan saada palkkaa. Listalla ykkösenä keikkuu sitkeästi suomalaisen Balmuirin kashmirhuivi. Miten ihanaa olisi kääriytyä talvella joka päivä sen pehmeään syleilyyn.

Tuo mainitsemani blogikirjoitus ja sen julkaiseminen otti muuten aika koville. Kun olin tarpeeksi kauan hautonut asiaa sisällä, sen purkaminen aiheutti kropassani aikamoisen mylläkän. Ensi iski hirveä niskajumi, sen jälkeen kamala päänsärky.

Eilinen oli oma huoltopäiväni. Kävin ensin juoksemassa rauhallisesti puolen tunnin lenkin. Sen jälkeen käytin foam rolleria, joka on minulle tee se itse -hieronta. Rulla hieroo tosi tehokkaasti lihaskalvoja ja lihaksia, ja tehoa pystyy säätelemään kehon omalla painolla. Ehkäpä teenkin joskus oman postauksen tästä edullisesta keinosta huoltaa kehoa.

Rullailun jälkeen venyttelin ja keskityin hengittämään rauhallisesti. Sitten vuorossa oli sauna, hieman punaviiniä ja Vain Elämää. Tänään olen taas ihan uudestisyntynyt.

Ihanaa viikonloppua!

Maria

Kuva: Katri Utula



torstai 22. lokakuuta 2015

Kaikista pahin on häpeä

Päätin tulla kaapista, johon olin itseni viime keväänä lykännyt. Päätin, että olen rehellinen enkä enää verhoa tilannettani epämääräisten titteleitten taakse. Päätin, etten häpeä enää.

Minulla ei ole työtä, josta saan palkkaa. Olen siis työtön, ja sanon sen nyt, vaikka inhoankin sanaa, joka viittaa siihen, että ihminen on tekemättä mitään. Siis ainakin minun mielestäni. Enkä minä ole tekemättä mitään, vaikka kukaan ei maksa minulle tällä hetkellä palkkaa.

Jouduin tähän tilanteeseen viime keväänä, kun minulle sanottiin eräässä yrityksessä heippa hei päivää ennen koeajan loppumista. Vaikka tavallaan se oli helpotus, sillä työ ja tekijä eivät ihan kohdanneet, olin pari kuukautta täysin puulla päähän lyöty. Kun on saanut paikan noin 100 hakijan joukosta ja lähes kolme kuukautta kestäneen hakuprosessin jälkeen, kuvittelee löytäneensä sen oikean työn. Selvää on, että joku meni prosessissa täysin pieleen.

Aloin välittömästi hakea töitä omalta alaltani eli viestinnän parista. Pääsin tosi pian melko lähelle, kun olin yhdessä hakuprosessissa kuuden sakissa. Mutta en saanut paikkaa. Tuli kesä ja työrintamalla hiljeni. Laitoin silti huolellisesti laadittuja hakemuksia aina, kun osaamiseeni sopiva paikka tuli avoimeksi. Vastauksia alkoi tippua: Kiitos hakemuksestasi, mutta ...

Mielessäni oli alkanut pyöriä jatko-opinnot heti keväällä, sillä minussa asuu viestijän lisäksi selvästi myös pieni tutkija. Nykyään yliopistollekaan ei enää vain ilmoiteta, että haluan alkaa tehdä väitöskirjaa, kuten joskus vanhoina hyvinä aikoina. Pätevyys tutkijaksi pitää osoittaa huolellisesti laaditulla, tieteellisellä tutkimussuunnitelmalla.

Tutkimussuunnitelma toimii vähän samalla tavalla kuin työhakemus, eli sen perusteella valitaan sopiva tekijät(t). Vielä noin kuukausi odottelua ennen kuin saan kyllä tai ei vastauksen yliopistolta.

Työttömänä oleminen on tosi kuluttavaa, vaikka tekemistä riittää. On raskasta viikosta toiseen pistää itsensä täysillä likoon avoinna olevien työpaikkojen takia, etsiä tietoa yrityksestä, tehdä hakemus, jolla erottua ja samalla kiinnostua paikasta yhä enemmän ja enemmän, kun koko homman hyödyllisyydestä ei ole mitään takeita.

Teen siis tavallaan jatkuvasti töitä, josta minulle ei makseta penniäkään ja jossa panostukseni lentää kerta toisensa jälkeen kankkulan kaivoon. Vähän sama, jos olisin aikoinaan työssäni toimittajana kirjoittanut päivästä toiseen hyviä juttuja, joita ei olisi koskaan laitettu lehteen tai netiin. Olisin luonnollisesti ollut ihan romuna ja työmotivaationi olisi laskenut pohjalukemiin.

Tässä joutuu tekemään aika paljon töitä myös sen eteen, että pää pysyy kunnossa.

Tutkimussuunnitelman ja työhakemuksien lisäksi olen alkanut kirjoittaa tätä blogia, opetella valokuvaamista sekä opiskella lisää sisältömarkkinointia ja sosiaalisen median ilmiöitä. Teen siis kiinnostavia asioita, pääsen käyttämään kykyjäni ja oppimaan lisää, mutta se tärkein puuttuu. Puuttuu se taho, joka arvostaa osaamistani ja työtäni niin paljon, että maksaa minulle siitä palkkaa, jolla elätän itseni.

Tiedätkö kuinka paljon minua helpotti tulla ulos kaapista? No ihan hitosti. Mikään ei ole pahempaa kuin häpeä, sillä se lamaannuttaa ja nakertaa ihmisen itsetuntoa pala palalta.

Illalla alkaa valokuvailmaisun opintojakso. Tämä on taas ihan hyvä päivä.

Maria

Löydät minut myös Instagramista @mariaemakinen

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mistä on hyvä granola tehty?

 

Tein eilen illalla granolaa. Jos et tiedä, mitä granola on, niin ei hätää, en minäkään vielä viikko sitten tiennyt.

Granola on vähän niin kuin mysliä, mutta se paahdetaan uunissa. Yhtä oikeaa reseptiä ei ole niin kuin ei mysleissäkään, vaan granolaan voi laittaa aineksia mielensä mukaan. Moni tekee granolaa siksi, että siitä saa helposti gluteenitonta eikä tarvitse ostaa kaupan ylihintaisia gluteenittomia myslejä.

Näin siis minäkin tein granolaa, sillä ohje on periaatteessa simppeli. Sekoitetaan erilaisia hiutaleita, pähkinöitä rouhittuna, siemeniä, kookoshiutaleita, öljyä ja makeuttajana hunajaa tms. Vain mielikuvitus rajana!

Erästä reseptiä hiukan mukaillen tein sekoituksen ja paahdoin sen uunissa. Lopputulokseksi tuli mitä ilmeisemmin granolaa, kuten kuvasta näkyy. Ja kyllähän se ihan hyvältä maistui, mutta koostumuksesta tuli oudon rapsakka. Ihmettelinkin, kuuluuko granolan halkoa hampaita?

Yksi ainesosa oli quinoa, joka oli minulle entuudestaan ihan vieras. Kun ostin suomalaista luomuquinoaa ja hämmästelin jyvien (vai mitä ne nyt onkaan) pientä kokoa, kuulin, että quinoaa on erilaisia. Silloin jo mietin, että mistä kummasta sitä tietää, minkälaista quinoaa granolaan kuuluu? Ja kuinka sen kanssa tulisi toimia, liottaa, keittää vai käyttää ihan sellaisenaan?

Koska google-haulla löytämissäni resepteissä quinoaan ei annettu erityisohjeita, heitin ne sekaan sellaisenaan. Onkohan siinä tämän superrapsakan granolani salaisuus?

Näiden reseptien kanssa, missä aineksina on erilaisia superfoodeja, menee helposti sormi suuhun tällaiselta keittiössä viihtyvältä terveysintoilijaltakin. Moni ystäväni joutuisi reseptien kanssa pakokauhun valtaan, kun listalla vilahtelee tattarirouhetta, agavesiirappia, neitsytkookosöljyä, chia-siemeniä, mehiläisen siitepölyä (???), hampunsiemeniä jne. jne.

Ensin pitää miettiä ja selvittää, mistä kyseisiä aineksia saa ja sitten tehdä tutkimusta, miten kyseisiä aineksia käytetään. Puuh, ei ole aina helppoa elää terveellisesti. En ihmettele, jos joltain jää granolat tekemättä.









tiistai 20. lokakuuta 2015

Kun elämä potkii kovaa päähän

Välillä tulee niitä hetkiä, jolloin minun tekisi mieli huutaa, että haluan elämäni takaisin.

Esimerkiksi silloin, kun palaan mökiltä joukkoliikenteen varassa sunnuntai-iltana ja juoksen pitkin kaupunkia toiselta bussilta toiselle laukku olalla, lapsi toisessa ja koira toisessa kädessä.

Tai silloin, kun olen flunssassa ja toivottoman väsynyt, ja kaikki sukat ja alusvaatteet ovat likakorissa eikä olisi millään energiaa mennä viereisessä talossa olevaan pyykkitupaan laittamaan pesukonetta päälle.

Silloinkin voisin huutaa, kun vakuutusyhtiöltä tulee parinsadan euron muistutuslasku vakuutuksesta, jonka todella kuvittelin jo maksaneeni, ja tajuan, että kuukauden budjettini menee taas ihan perseelleen.

Näinä hetkinä koen olevani todella epäonnistunut ja kaipaan menneeseen, aikaan, jolloin olin isossa mediatalossa vakituisessa työsuhteessa ja hyvätuloinen, omistin hevosen ja ratsastin kilpaa, söin viikoittain ravintoloissa, kävin lomamatkoilla ja ajelin hyvillä autoilla.

Näinä hetkinä mietin, että miten helkkarissa minä, 38-vuotias korkeasti koulutettu ja pitkän työuran median ja viestinnän parissa tehnyt nainen joudun elämään tällaista elämää, joka muistuttaa opiskeluaikojen kituuttamista ja säätämistä.

Mutta sitten nämä hetket kiitävät ohi ja totean, että kaikki on ihan hyvin. Että nuo olivat vain ajatuksia, joita tulee ja menee. Ei sillä, etteikö kuvaamat asiat olisi todellisuuttani, mutta niihinkin voi suhtautua monella tapaa. Ja kun pahin kiukku menee ohi, suhtaudun elämääni jälleen lempeästi.

Minulla on koti, johon on aina hyvä tulla, aivan kertakaikkisen ihana lapsi, perhe, joka välittää ja auttaa, tietoa ja taitoa tehdä monenlaisia asioita, älyä ja sisukkuutta ja ennen kaikkea kyky nauraa sydämeni kyllyydestä. Ja tiedän, että jossain tuolla minua odottaa työ, jonka kanssa olemme hyvä match. Ja ehkä joku ihminenkin, jonka kanssa olisi hyvä elää.

Vaikka tietty materia helpottaa elämää paljon, se ei tee ketään loppujen lopuksi onnelliseksi. Kauhea klisee ehkä jonkun mielestä, mutta olen elävä todiste siitä, että se on täyttä totta. Usko pois.

Olen seurannut sydän sykkyrällä entisen työpaikkani Sanoma Media Finlandin yt-neuvotteluja, joiden tuloksena 241 tehtävää loppuu. Tämä kirjoitus syntyi osittain niistä tunteista, joita koen ajatellessani lukusia ystäviäni ja entisiä kollegoitani, jotka elävät tänään ja huomenna kohtalonhetkiään. Te pärjäätte kyllä, tapahtui mitä tapahtui.

Maria


maanantai 19. lokakuuta 2015

Pöytä 1800-luvun lankuista ja muita löytöjä


Olen aika mestari bongaamaan kierrätettyjä huonekaluja. Tähän johtopäätökseen tulin, kun aloin huvikseni laskea, kuinka moni kotini huonekaluista on tullut taloon käytettynä. 22 huonekalusta (keittiön kuusi ruokapöydäntuolia on laskettu yhdeksi) vain kuusi olen ostanut uutena. Ja rakastan jokaista käytettyä löytöäni!
 
Huonekalut ovat tulleet pikkuhiljaa elämän varrella. Mielestäni ei voi päättää, että tänään hankin esimerkiksi nojatuolin. Kyllä se oikea nojatuoli tulee vastaan. Olen sietänyt joskus pitkiäkin aikoja hieman autiota kotia, sillä oikeasti hyvien huonekalujen etsintä vie välillä aikaa.
 

 
 

Rakkain huonekaluni on 1800-luvun lattialankuista teettämäni ruokapöytä. Lankut sain hakea erään navetan vintiltä ilmaiseksi ja salolainen puuseppä teki niistä edullisesti juuri sellaisen pöydän kuin halusin. Ruokaryhmästä tuli täydellinen, kun löysin kuusi tukevaa, Italiassa tehtyä puutuolia sen ympärille yhteensä 60 eurolla. Arvaat varmaan, että tuli hiukkasen kiire mennä hakemaan ne kotiin.
 
Pienen perheeni suosikkipaikka on ehdottomasti keittiö, jossa tunnelmaa tuo vanha, salolaisesta valaisinliikkeestä löydetty kattokruunu.




Parhaat löytöni olen tehnyt tori.fi:stä ja Salosta, jossa on lukuisia erilaisia kirpputoreja ja muita vanhojen huonekalujen liikkeitä. Hinnat ja valikoimat ovat ehdottomasti paljon paremmat kuin täällä Helsingissä. Tuorein löytöni on kaksi vanhaa, sinisellä kankaalla verhoiltua Alvar Aallon suunnittelemaa nojatuolia, jotka ostin hintaan 30 euroa kappale. Toisen roska on toisen aarre, ei voi muuta sanoa.
 
 
 


Näin nojatuolien myynti-ilmoituksen, kun se oli ollut netissä 10 minuuttia. Soitin heti ja ilmoitin, että tulen saman tien hakemaan kaksi tuolia. Paikanpäällä kuulin, että heti jälkeeni soittanut olisi ostanut kaikki viisi myynnissä ollutta tuolia. Löytöjen kanssa pitää siis toimia aina nopeasti.

Maria

lauantai 17. lokakuuta 2015

Päiväristeily Suomenlinnaan kaikilla herkuilla


Suunnittelimme syyslomaviikolle pientä Tallinnan reissua tyttöjen (mikä tässä tapauksessa siis tarkoittaa tyttöjä ikävuosien 1-38 välillä) kanssa. Ajatus oli, että kävisimme Tallinnassa syömässä hyvin ja nauttisimme vanhan kaupungin tunnelmasta muutaman tunnin upeassa syyssäässä.

Suunnitelmat piti kuitenkin laittaa uusiksi, sillä muutama muukin halusi Tallinnaan ja laivat olivat täynnä. Meidän onneksi, täytyy sanoa! Vaihdoimme lennossa päiväristeilyn Tallinnaan päiväristeilyksi Suomenlinnaan, ja päivästä tuli aivan mahtava. Kaikki onnistuneen lomareissun elementti oli mukana: hyvä seura, ruoka, palvelu, sää, maisemat ja viihdykkeet.






Nyt viikonlopuksi on luvattu vielä upeaa säätä, joten tässä muutama vinkki eiliseltä, jos päätät mennä Suomenlinnaan pienten lasten kanssa.

Lauttarannassa sijaitseva Viaborgin Deli&Café oli täydellinen lounaspaikka ja puoli kahdentoista aikaan oli tilaa runsaasti. Paikka täyttyi yhtä kohti mentäessä. Söimme erittäin herkulliset ja valtavan kokoiset lohikeittoannokset (9 euroa, lasten annos puoleen hintaan). Pienet nyanssit palvelussa tekevät minuun aina ison vaikutuksen. Tässä tapauksessa ilahduin, kun lapsen keittoannoksessa tillisilppu tuli erillisessä kupissa ja minulle tuotiin leipäannokseksi kaksi isoa, maistuvaa gluteenitonta sämpylää.

Kun mukana on kaksi energistä lasta, kunnollinen leikkipuisto matkan varrella on täydellinen pysähdyspaikka. Vanhan linnoituksen kätköistä löytyvät "luolat" ovat takuuvarma hitti ja seikkailu monen ikäisille lapsille. Lukuisat kysymykset kirvoittavat aikuisenkin kaivelemaan vastauksia pään pölykerrosten alta tai netistä. Hyödyllinen historiankertauskurssi siis samalla.


 
 



Suomenlinna on paitsi upea nähtävyys ja retkikohde, myös yksi Helsingin kaupunginosista. Edestakainen matka ei siis maksa kuin tavallisen joukkoliikennelipun verran. Päihittää mennen tullen siis kovimmatkin risteilytarjoukset.

Ihanaa viikonloppua vaikkapa tässä Unescon maailmanperintökohteessa!

Maria

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kolme erilaista huulimeikkiä ja ilmettä

Minulle meikkaaminen ei ole turhuutta, vaan loistava keino piristää päivää ja omaa olemustani. Viikonlopun kuljin jälleen meikittä koti- tai ulkoiluvaatteissa, joten maanantaiaamu oli ihana aloittaa kevyellä ehostautumisella. Viikko alkaa sen myötä jotenkin skarpimmin.

Rakkauteni kosmetiikkaan juontaa juurensa työhöni kosmetiikkasarja Mary Kayn itsenäisenä ihonhoitokonsulttina. Edelleen hankin vähän lisätienestejä palvelemalla  asiakkaitani etsimällä heille toimivia ja helppoja ihonhoito- ja meikkiratkaisuja. Se on todella kivaa vaihtelua muuhun arkeeni, todellakin jotain ihan muuta :).

Kun kosmetiikka oli työtäni, minulla oli luonnollisesti valtava arsenaali purkkeja ja purnukoita. Nykyään käytän tuotteen ensin pois ennen kuin hankin sen tilalle jotain uutta ihan vain vaihtelun- ja kokeilemisenhalusta. Meikkejä tulee kyllä hankittua välillä fiilispohjalta, mutta onneksi ne ovat ihanan pieni kustannus isosta ilosta.

Tein viime viikolla kolmen kuvan kollaasin, jossa minulla on huulipunaa lukuun ottamatta ihan sama meikki. Halusin katsoa, miten paljon pelkällä huulipunalla saa muutettua yleisilmettä, ja kyllähän sillä saa.




Tässä kohtaa esitän pahoitteluni blogini kuvieni laadusta. Olen toistaiseksi joutunut ottamaan kaikki kuvat IPhonella, mutta nyt tilanteeseen on tulossa muutos!!! Aloitan pian valokuvauskurssin ja saan järkkärin käyttööni, joten kyllä tästäkin blogista tulee vielä ihan kunnollinen. Kannattaa siis jatkaa seuraamista.

Mutta takaisin huulipuniin. Kaikki sävyt ovat sellaisia, jotka ovat omassa käytössäni. Keskimmäisen kuvan nude on täydellinen arkisävy sipaistavaksi vaikka bussissa ilman peiliä.
Nudesävyinen huulipuna Subtly You (kuva Mary Kay)


Oikealla olevassa kuvassa minulla on hieman viileää, vaaleaa pinkkiä, jota olen laittanut kevyesti töpöttämällä, jotta sävystä ei tulisi liian kylmä.
 
 
Viileä Pink Cherie -huulipuna (kuva MK)
Vasemman puoleisesta meikistä tuli yllätyksekseni oma lempparini, ja tuntuu, että liilaan menevä väri huulilla tekee silmistäni entistä vihreämmät. Pohjalla huulikynää ja päällä huulikiiltoa, jolloin se on myös pysyvä iltamenoja ajatellen.

 

Huulikynä sävyssä Violet Love (kuva MK)


 
Berry Me -huulikiilto (kuva MK) 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Helppo uunikana, joka sopii FODMAP-ruokavalioon

Kaksi tuntia ulkoilua koiran kanssa täydellisessä syyssäässä, ja halusin kunnon ruokaa vähällä vaivalla. Tänään lautaselle päätyi pestokanaa riisin ja vihannesten kera. Siis gluteenitonta ja laktoositonta uuniruokaa ilman maitotuotteita. Nam, ja vatsa tykkää.


Tämä pestokana hellii vatsaa.

Teen ruokaa pitkälti FODMAP-ruokavalion mukaisesti, sillä olen parinkymmenen vuoden ajan kärsinyt välillä hyvinkin kiukkuisesta ärtyvän suolen oireyhtymästä. Varsinkin silloin, kun tilanne on ns. akuutti, joudun olemaan hyvinkin tarkka siitä, mitä suuhuni laitan. Se on todella tylsää tällaiselle ruoka-addiktille, joka rakastaa kaiken maailman keittiöitä. Onneksi tilanne on välillä parempi ja silloin raaka-aineiden kirjo lisääntyy.
En ala sen tarkemmin kertoa FODMAP-ruokavaliosta tai suolistosairauksien hoidosta ruokavaliolla, sillä netistä löytyy runsaasti tutkittua ja laadukasta tietoa esimerkiksi täältä. Ruoanlaitossa pointtini ei muutenkaan ole tehdä jotain "erikoisruokaa", vaan maistuvaa ruokaa tuoreista, kaudenmukaisista ja helposti saatavista raaka-aineista yksinkertaisesti, edullisesti ja suhteellisen nopeasti.

Oma tyttöni pääsee testaamaan tätä vasta huomenna, mutta uskoisin, että tämä arkiruoaksi sopiva pestokana uppoaa koko perheeseen.

Raaka-aineet:

400 g maustamattomia broilerinleikkeitä
3 dl täysjyväpikariisiä (jossa keittoaika noin 15 min)
4 1/2 dl vettä
4 isoa porkkanaa
5 lehtikaalin lehteä
1/2 dl pestokastiketta (esim. Sacla)
1/2 dl Extra Virgin oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
yrttiseosta (esim. Provencale)
parmesan-juustoa

Valmistus:

Paloittele kuoritut porkkanat sentin paksuisiksi paloiksi ja esikeitä niitä 5 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Revi lehtikaalin lehdet suupaloiksi, jätä lehtiruoto käyttämättä. Kuullota lehtiä kuumalla pannulla oliiviöljyssä hetken ajan.
Laita lehtikaalit syrjään, lisää pannulle hieman öljyä ja paista broilerileikkeiden pinta molemmin puolin kullanruskeaksi. Rouhaise leikkeiden pinnalle kevyesti suolaa ja mustapippuria myllystä.
Laita laakeaan uunivuokaan riisi, vesi, hieman pehmenneet porkkanat ja lehtikaalin palat. Ripottele päälle 1 tl suolaa ja 2 tl yrttisekoitusta, rouhaise hieman mustapippuria ja kääntele ainekset sekaisin.
Sekoita pestokastike ja oliiviöljy keskenään. Laita broilerileikkeet vuokaan ja valuta niiden päälle pesto-öljyseos. Paista uunissa 200 asteessa noin 50 minuuttia.
Halutessasi voit raastaa lautasella olevan annoksen päälle parmesan-juustoa. En käytä sitä tässä ruoassa muuten, sillä tyttöni sanoo tällä hetkellä "en tykkää" lähes kaikille juustoille.

P.S. FODMAP-ruokavaliota noudattaville ei ole mahdollista laatia reseptejä, jotka sopisivat kaikille, sillä yksilölliset erot ruoka-aineiden siedettävyydessä voivat olla suuriakin. Esimerkiksi toiset voivat käyttää ainakin jotain maitotuotteita, toiset eivät lainkaan. Valmiissa pestokastikkeessa on hieman valkosipulia ja pähkinöitä, jotka saattavat aiheuttaa joillekin jo pieninäkin määrinä oireita.




perjantai 9. lokakuuta 2015

Edullisia valaisimia metsästämässä

Sisustuslehdet toimivat ainakin minulla loistavina inspiraationlähteinä. Hyvä puhelinmyyjä onnistui vakuuttamaan minut Unelmien Talo&Koti -lehden laadusta ja olen ollut tarjoustilaukseeni enemmän kuin tyytyväinen. Kaksi lehteä on tippunut postiluukusta ja mitä ne ovat saaneetkaan aikaan! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lehdet eivät ole todellakaan mitään muinaisjäänteitä, vaikka verkosta löytyykin kaikkea ihanaa.

Tuoreimman numeron innoittamana aloin pähkäillä kotini valaistusta. Nythän se on sentään ihan hyvällä tolalla, kun jokaisessa huoneessa on lamppu katossa. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana eteisen kaikki valo tuli ikivanhasta pöytälampusta ja muutamat katossa olevat viritykseni olivat aika arveluttavia.

Kun eräs miespuolinen ystäväni tuli kerran kylään, hän katsoi makuuhuoneen ja keittiön kattokruunuvirityksiä ja ihmetteli, etten ollut saanut niistä kunnon sähköiskua. Tässä 35 vuotta sitten rakennetussa talossa ei ole tietenkään valmiiksi asennettuna käteviä pistokkeita katossa ja olin näprännyt kruunut sokeripalojen kanssa toimiviksi. Siis sillä tavalla toimiviksi, että valoa tuli, jos niihin ei pahemmin koskenut, kuulemma... Se oli niitä kertoja, kun todella kaipasin käsistään kätevää miestä taloon. Onneksi sellainen oli juuri sillä hetkellä paikalla ja hän viritti valaisimet turvallisiksi. Eräs toinen prinssi uljas laittoi puolestaan kesällä eteisen kattoon spottivalon. Se oli vähän helpompaa 190-senttiselle kuin tällaiselle hiukset tupeerattuna 160-senttiselle.

Nyt kun asunnon perusvalaistus on kunnossa, on aika miettiä lukuvaloja ja tunnelmavalaisimia. Visioita kyllä on, mutta valaisimet ovat ihan tuhottoman kalliita. Siksi olen haalinut kaikki kattovalaisimetkin kierrätettynä. Eilen ostin kerrankin jotain uutta, mutta ihanan edullista. Olen ihastellut erilaisia tyylejä, joissa työmaaroikkia on käytetty valaisimina. Tämä Clas Ohlsonilta ostettu versio on muunnelma sellaisesta. Lamppu, ritilä ja johto on ostettu kaikki erikseen ja hintaa tälle tuli yhteensä 35 euroa. Tunnelmaa voi muuttaa vaihtamalla lampuksi vaikka värillisen valonlähteen.


Tämän roikan voi laittaa roikkumaan
kattoon tai  johonkin telineeseen.
 
Illalla valaisin teki mielestäni mahtavan, hämähäkkimäisen kuvion seinään.
Joku ötökkäkammoinen voi olla tietysti eri mieltä seinänkokoisesta varjosta.

Tarvitsen pari kunnollista kohdevaloa minun ja tytön makuuhuoneisiin, sillä olen todennut huoneet näin syksyn tullen (jälleen kerran) liian pimeiksi. Tykkään jalkalampuista, sillä ne eivät vie pöytätasoilta tilaa. Kävelin eilen Hemtexin ohi ja siellä oli tällainen ihanuus.


Adison-valaisinta saa messingin lisäksi myös mustana ja kuparina. (kuva Hemtex)

Messinginvärisellä Adisonilla on hintaa 109,95, josta tosin saa 21.10. asti alennusta 25 prosenttia. Aion silti etsiä edullisempaa versiota.

Tytön huoneeseen sopivan jalkalampun bongasin Talo&Koti-lehden sivuilta.


135,5 senttiä korkea Eglo-valaisin on kuin valonheitin. (kuva Netrauta)

Eglo Vintage valaisin olisi täydellinen huoneeseen, jonka yhden seinän maalasin vähän aikaa sitten hyvin vaalean turkoosiksi. Netrauta myy valaisinta hintaan 86 euroa. Ehkä tämä voisi olla sopiva joululahja.

Jos olet löytänyt jostain edullisia valaisimia, niin olisi mahtavaa, jos vinkkaisit niistä. Uskon, että moni jakaa kanssani harmistuksen niiden kalliista hinnoista.

Valaistumista etsimässä, Maria

torstai 8. lokakuuta 2015

Täällä sitä taas ollaan!

 
Minulla ei ole koskaan ollut tällaista syysfiilistä. Olen aina toitottanut olevani kesäihminen ja inhoavani syksyä. Ja nyt olen huomannut, että olen nauttinut elämästäni tänä syksynä huomattavasti enemmän kuin menneenä kesänä. Blogin päivittäminenkin jäi kesän tultua, kun jostain syystä piti suuna päänä mennä koko ajan tai olla muuten vaan liian levoton istumaan ja kirjoittamaan.


 
 
 

Tämä syksy on ollut uskomattoman upea, ja aurinkoisten päivien voimistamana huomaan keränneeni ympärilleni kaikkea kaunista ja mieltä piristävää. Tavarat ovat löytäneet uusia paikkoja kotona ja olen kaivanut kaappien uumenista aarteita, joiden olemassaolosta en ollut enää tietoinenkaan. Kirpputorit ovat tarjonneet löytöjä pilkkahintaan. Keittiö on ollut erilaisten ruokakokeilujen ja herkullisten aterioiden tyyssija. Osa kaapeista ja laatikoista on kokenut suursiivouksen, vaikka iso osa on vielä erittäin luovassa kaaoksessa. Ei nyt sentään kaikkea pidä tehdä kerralla ja yhden syksyn aikana. Etenkään, kun eskarilainen ja iso karvakorva sotkevat samaa tahtia, kun ehdin siivota ja järjestellä.

Reseptejä, kaikenlaisia arjen piristyksiä, edullisia sisustuslöytöjä, pientä pintaremonttia, kivoja kauneusjuttuja ja helppoja meikkivinkkejä. Ainakin näitä löydät blogistani tämän syksyn ja talven aikana, sillä ne ovat jokapäiväistä elämääni. Ja saa nähdä mitä muuta päivät tuovat eteen.

Odottavin mielin, Maria