En olisi varmaan miettinyt asiaa enempää, ohittanut sen vain hassuna huomautuksena, ellen olisi samaan aikaan heinäkuussa lukenut Hesarin Työelämä-sivuilta juttua työnhausta. Minuahan tällä hetkellä luonnollisesti kiinnostaa kaikki artikkelit, missä käsitellään tämän päivän rekrytointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Jutussa asiantuntija sanoi, että kun menee työhaastatteluun, ei saa olla liian laitettu. Työnantajat kuulemma arvostavat luonnollisuutta. Silloin ajattelin, että joku on pielessä tässä yhteiskunnassa, jos näin on.
Olen viimeisten vuosien aikana työni kautta oppinut ja opettanut meikkaamista ja ihonhoitoa tavallisille naisille. Suurin osa meikkiopastuksiin tulleista naisista on kertonut, että tyypillinen meikki on aamuisin ripsiväri ja puuteri, jos sitäkään. Ja tämän huomaa katukuvassa: suomalaiset naiset eivät edelleenkään satsaa itseensä kovinkaan paljon.
Kun asiakas on sitten loihtinut kasvoilleen haluamansa, yleensä hyvin luonnollisen ehostuksen, on hän ollut peilikuvaansa tyytyväinen. Mutta kuka uskaltaa laittautua, jos sitä pidetään työpaikoilla heti turhamaisuuden tai osaamattoman merkkinä? Jos työpaikka jää saamatta siksi, että on liian kaunis?
Minä en ainakaan suostu kulkemaan harmaavarpusena sen takia, että se toisi minulle enemmän uskottavuutta.
 |
| Mahtaakohan tukka olla liian kiharrettu ja huulipuna liian punaista? Ja toi takkikin vielä! |
 |
| Meikki ei onneksi tässä valossa juuri näy, mutta menin sitten laittamaan vielä nuo korvikset. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti