tiistai 8. joulukuuta 2015

Rauhoittumisen ilo ja vaikeus

Vanheneminen on ihanaa monella tapaa. Ei tarvitse esimerkiksi juosta pää kolmantena jalkana koko ajan kokemassa jotain peläten, että muuten jää jostain paitsi.


Ehkä sinä olit jo nuorena niin fiksu, ettet polttanut kynttilääsi molemmista suunnista. Minä en ollut. Elin niin täysillä kaikin tavoin, ettei aikaa juuri jäänyt rauhoittumiseen saati ajatteluun. Tärkeintä oli, että koko ajan tapahtui jotain.

Tällaisia mietin viimeksi torstaita, kun olin tehnyt Janinan ohjaaman yinjooga-harjoituksen Sipoon Lilla Villanissa. Mietin, että tällaiseen nuorella Marialla ei ollut koskaan aikaa ja että tällaista hän piti turhana. Toisaalta ymmärsin, että ilman sitä nuorta Mariaa ei olisi tätä nykyistä, joten eivätköhän asiat ole menneet juuri niin kuin ne oli tarkoitettukin.


Vanhassa, kauniisti jouluun puetussa puutalossa oli ihan omanlaisensa tunnelma tehdä joogaharjoitusta. Hyvän yön jooga erosi kaikista aiemmista harjoituksista myös äänimaailmansa takia, sillä harjoituksen aikana Katja Kykkänen Hoitohuone Sylistä soitti äänimaljoja.


En ollut koskaan aiemmin kuullut äänimaljoista saati hoidoista, joita niiden avulla tehdään. Äänimaljojen sointi sopi mielestäni kuitenkin täydellisesti yinjoogan. Katjan taitavissa käsissä käsityönä taotut maljat soivat pitkään ja niiden äänet auttoivat osaltaan rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Rauhoittuminen ja rentoutuminen eivät todellakaan ole mitään helppoja juttuja. Pahimmillaan joogastakin saa epäonnistuneen fiiliksen, jos koko ajan ajattelee, että nyt pitää rentoutua eikä siihen pystykään. Tätä nykymenomme on: saamme stressiä kiireestä, mutta myös rauhoittumisesta.

Jokaisella pitäisi olla joku keino tyhjentää mielensä jatkuvista ärsykkeistä ja vaatimuksista. Se on oleellista jaksamisen, uuden luomisen ja jopa mielenterveyden kannalta. Mutta siitä ei tosiaan pidä ottaa paineita, sillä silloin mennään ojasta allikkoon. Aivan, helpommin sanottu kuin tehty.


Yinjooga on yksi tapa harjoitella mielensä tyhjentämistä ja samalla keho saa todella tarpeellista huoltoa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, yinjooga vaikuttaa lihaskalvoihin ja on näin ollen loistavaa kehonhuoltoa. Vastakohtana dynaamisille joogaharjoituksille, kuten astangalle tai vinyasalle, yinjooga on passiivinen ja meditatiivinen harjoitus.

Janina ohjaa harjoitukset luontevasti ja tarkasti niin, että hän ei nosta omaa rooliaan esille, mutta pitää huolen, että jokainen tekee asanat oikein itselleen parhaalla tavalla. Janinasta huokuu intohimo yinjoogaan, ja se on tarttuvaa.


Kehoni tosiaan kiitti harjoituksesta. Pitkien asanoiden aikana on hienoa huomata, kuinka lihakset rentoutuivat ja antoivat periksi. Ihan kuin jäsenet olisivat yhtäkkiä kasvaneet pituutta!

Yllätyksekseni huomasin, että selkäni oli tosi jäykkä. Olin pitkään keskittynyt venyttämään pakaroita, lonkkia ja takareisiä, vaikka isoin ongelmakohta taisikin olla selässä. Yinjooga siis parantaa myös omaa kehontuntemusta.

En väitä, että yinjooga rauhoittaisi mielen automaattisesti; joskus rauhoittuminen ja mielen hiljentyminen onnistuvat paremmin, joskus huonommin. Uskon kuitenkin, että mieltä pystyy "kouluttamaan" niin, että se on valmiimpi vastaanottamaan myös hiljentymistä ja rauhoittumista.

Ja jos mieltään ei saa rauhoitettua, tulee ainakin tehneeksi hyvää keholle. Suorituskeskeinen minä täällä nyt hymyilee tälle tehokkuusajattelulle, mutta itselleni ajatus puhtaasta meditaatiosta on kyllä way too much.

Minusta tunnin yinjooga-harjoitukset tuntuvat aina loppuvan kesken, mutta nämähän ovat makukysymyksiä. Sunnuntaina 13.12. onkin sitten luvassa kolmen tunnin harjoitus. Silloin Janina ohjaa ja Katja soittaa äänimaljoja Järvenpään Padmassa Extra slow yin -joogassa.

Suosittelen lämpimästi!

Maria

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Ihan itse tehty kranssi

En tiedä mikä häiriötila minulla on päässä, mutta olen muuttunut ihan jouluihmiseksi. Viimeisimmät häiriön konkretisoitumat ovat havut, joita on eri puolilla kotia.

Mutta itse asiassa olen aika ylpeä ovikranssista, jonka suunnittelin ja tein ihan itse. Siihen tarvittiin vain ohutta metallilankaa, juuttinarua, havuja ja pari käpyä. Nyt se toivottaa meidät ulko-ovessa tervetulleeksi kotiin.


Tosin epäilen sen säilymistä jouluun asti, sillä nythän se ei saa mistään vettä. Onneksi saamaan metallilankahäkkyrään voi laittaa tarvittaessa uudet havut.

Eilen oksat lensi takaisin luontoon ja kannoin kukkakaupasta kotiin pienen katajan. Siinä se nyt tuo ledlamppuineen valoa tähän pimeimpään vuodenaikaan. Koristeiksi riittää Kaleva Korun kaksi joulukoristetta.

 
 
Kukkakauppiaan mukaan kanerva pärjää kuivassa sisäilmassakin, jos se saa aluslautaselle vettä joka toinen päivä ja vettä havuilleen suihkepullosta. Toivottavasti se jaksaa Loppiaiseen asti.
 
Kaunista keskiviikkoa!
 
Maria
 
P.S. Kiitos Aamukahvilla-blogin, löysin Jouluradion. Yritän olla kuuntelematta sitä, etten kyllästy joululauluihin jo ennen aattoa. Helsingissä se löytyy taajuudelta 102 MHz.