Perunasi voi olla jotain muuta kuin vain perunaa

Oletko koskaan ajatellut, että ostaessasi pakastealtaasta lohkoperunoita, voit saada perunan lisäksi myös muunnettu tärkkelystä, riisijauhoa, dekstriiniä ja nostatusainetta (E500)?

En minä ainakaan. Olen kuvitellut, että ostaessani lohkoperunoita saan lohkoperunoita, joissa on öljyä ehkä suolaa. Miksi ihmeessä niissä olisi jotain muuta? Lohkoperunahan on peruna, joka on lohkottu.

Viikonloppuna opin, että lohkoperuna voi olla myös jotain muuta, kun nappasin lauantaina lähikaupasta pussin pakastelohkoperunoita. Olin päättänyt tehdä ruoanlaiton todella helpoksi ja keksittyä enemmän illan vieraisiin, sillä päivällispöydässä istuisi kaksi lasta ja kaksi rentoa jutustelua kaipaavaa aikuista naista.

Pakkasessa oli entuudestaan vajaa pussi perunoita, joten kumosin pellille ensin vanhemmat ja sitten uudemmat perunat. Äimistyneenä katsoin perunoita. Toiset olivat hyväksi todettuja, rapeita perunalohkoja ja ne uudemmat jotain, mitkä näyttivät enemmän vaaleilta omenapaloilta kuin perunoilta.

Otin molempien pakkaukset esiin ja aloin tutkia, miten perunat voivat näyttää näin erilaisilta. Ja mitä opinkaan? Sen, että uuniin laitettavat lohkoperunat voivat olla joko perunaa ja öljyä TAI 94-prosenttisesti perunaa, 2,5-prosenttisesti öljyä, muunnettua tärkkelystä, riisijauhoa, dekstriiniä, suolaa ja nostatusainetta (E500).

 

En väitä, että jälkimmäisten perunoiden ainekset olisivat vaarallisia tai mitään sellaista. Itse haluan kuitenkin syödä perunani ihan vaan perunana.

Olen tottunut lukemaan ainesosaluetteloita ja olen tarkka siitä, mitä pistän suuhuni. Tämä tapaus osoitti taas vaihteeksi sen, että melkein mikä tahansa ruoka, mitä et löydä hevi-osastolta (tai en tiedä, pitäisikö tästä lähtien alkaa syynätä porkkanapussejakin), voi sisältää kaikenlaista turhaa.

Ehkä sinuakin kiinnostaa, mitä suuhusi laitat. Jos näin on, kehotan sinua tutkimaan pakkauksia myös pakastealtaalla.

Suussa sulavat silakkarullat

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen silakoista? Joku ruokakammotus kouluajoilta?

Minulle silakoista tulee mieleen loistavia muistoja, sillä olen syönyt monta kertaa taivaallisen makuisia silakkarullia Reposaaren ravintolassa Porissa. Joskus aikoinaan yritimme tehdä silakkarullia kotona, mutta ei niistä koskaan ihan yhtä hyviä tullut.

Tänään päätin kaimani Marian innoittamana tehdä ruokaa silakoista. En kuitenkaan pihvejä, vaan hyvien muistojen rullia.

Pyrin tekemään ruokaa niistä aineksista, mitä kotoa löytyy. Luonnollisesti silakat piti aamulla hakea kaupan kalatiskiltä, mutta muuten luotin kaappien antimiin. Jääkaapissa oli kuohukermaa, jota olin ajatellut laittaa rahkaan, sekä kirsikkatomaatteja naposteltavaksi. Niinpä uuniin päätyi silakkarullat kermaisessa tomaattikastikkeessa.

Silakoista tuli ihan suussa sulavan hyviä. Välillä kalan maku alkaa yököttää, jos se on todella vahva, mutta jostain syystä nämä rullat eivät juuri edes maistuneet kalalle. Luulen, että fileiden kuivaaminen auttoi asiaan. Ja tietenkin kunnon kerma ja mehukkaat tomaatit.

Vaikka kärsisit jonkinasteisesta silakkakammosta, näitä kannattaa kokeilla. Silakat ovat myös edullista ruokaa; puoli kiloa maksoi lähimarketissa noin viisi euroa.

Taidan syödä samaa ruokaa vielä uudestaan tänään. Ja huomenna. Nam!

Tätä ruokaa varten tarvitset:

500 g silakkafileitä
2 dl kuohukermaa
10 kirsikkatomaattia
pieni sipuli
1,5 tl hienoa merisuolaa
valkopippuria
kuivattua tilliä
voita paistamiseen ja voiteluun

Levitä silakkafileet leikkuulaudalle nahkapuoli alaspäin ja kuivaa fileet hyvin talouspaperilla. Ripottele niiden päälle yhteensä teelusikallinen suolaa ja hieman valkopippuria. Rullaa fileet ja lado rullat tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Kuullota silputtu sipuli pannulla pienessä määrässä voita. Laske lämpötilaa ja lisää kerma sekä kuivattu tilli. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Anna hautua hetki hyvin pienellä lämmöllä.

Kaada kastike silakkarullien päälle tasaiseksi kerrokseksi. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla 45 minuuttia. Tarjoile perunamuusin kanssa.

Makoista iltaa! Maria